11.10.2014

Kirjoitin Wlan pois kouluista jutun 27-28.9 Länsiväylään. Juttu on linkissä julkaistuja mielipiteitäni. Fysiikan professori Ala-Nissilä vastasi siten, että ne ovat kaikki roskajulkaisija, jotka ovat osoittaneet wlan- tai kännykkätukiasemista, tai edes kännyköistä johtuvia terveysriskejä. Kirjoitin vastauksen, saapa nähdä julkaiseeko Länsiväylä sen.

23.8.2013

Länsiväylässä 23.8.2013 olleesta artikkelista voitte arvioida Stukin, Suomen säteilyturvallisuusviranomaisen toimintaa koskien mikroaaltosäteilyn terveysvaikutuksia. Stukin velvollisuus olisi tehdä omaa tutkimusta säteilyn terveysvaikutuksista. Laboratoriotutkimusten lisäksi mielestäni voitaisiin suorittaa kyselytutkimusta korkean säteilyn alueiden ihmisten terveyteen liittyen. Jutussa tulee hyvin esiin mikroaaltosäteilyyn liittyvät mahdolliset massiiviset terveysriskit.

 

img_0179.jpg

 

 

Alla on kirjoittamani juttu kirjaan Langaton teknologia ja terveys. Se painettiin vuonna 2011 ja Erja Tamminen on toimittanut sen. Kirjan voi ladata pdf-tiedostona osoitteesta www.sahkoailmassa.fi

 

Opettajan näkökulma Euroopan Neuvoston suositukseen

 Lasten terveyden ja hyvinvoinnin vaikutus koulumenestykseen ovat usein esillä lehtien palstoilla. Viime aikoina lapsiasiavaltuutettu Marja-Kaisa Aula on käynyt keskusteluja YK:n lasten oikeuksien komitean kanssa kouluviihtyvyyden parantamiseksi Suomessa. Opetusministeri Jukka Gustafsson tahollaan lisäisi taitoaineita opetusohjelman tasapainottamiseksi. Kaikki eivät pärjää eivätkä voi koulussa hyvin. Päättäjät etsivät keinoja tilanteen korjaamiseksi. Näen opettajan työni kautta, että lasten pahoinvointiin vaikuttavat samanaikaisesti monet tekijät. Ongelmat kaveripiirissä, kotona ja opiskelussa stressaavat lapsia ja nuoria. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota lasten heikkoon keskittymiskykyyn ja ylivilkkauteen koulumaailmassa. Nämä ongelmat lisäävät riskiä nuorten syrjäytymiselle, joka on kansantaloudelle suuri kustannus; 6,6 miljardia euroa. Monella yhteiskunnasta ulkopuolelle jäävällä on diagnoosina masennus.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että kouluympäristö vaikuttaa oppilaisiin ja meihin opettajiin. Euroopan Neuvosto halusi maaliskuussa 2011 julkaisemalla kannanotollaan herätellä meitä mikroaaltosäteilyn lisääntymisestä ympäristössämme – myös kouluissa.  Monet tuntevat Euroopan Neuvoston vanhana  eurooppalaisena organisaationa, erityisesti ihmisoikeuksien puolustajana. Lasten oikeudet ovat perustavaa laatua oleva ihmisoikeusalue. Lapsilla on oikeus terveelliseen ja turvalliseen kouluympäristöön.

Meidän pitäisi voida käydä avointa keskustelua koulujen sähkömagneetisesta ympäristöstä  Homekoulujen terveysongelmista lapsille on jo käyty laajaa keskustelua, jolla on ollut paikkansa. Kouluja on alettu saneerata ja opettajien ja oppilaiden työskentelyolosuhteet ovat parantuneet. Median valta tässä keskustelussa on näkynyt positiivisella tavalla - epäkohdat on nostettu esille.

Euroopan Neuvoston suositus

Euroopan Neuvosto odottaa, että kannanoton suositukset toteutettaisiin jokaisessa Euroopan Neuvoston jäsenmaassa. Jäsenmaiden kouluympäristöissä pitäisi tehdä tarvittavat toimenpiteet mikroaaltosäteilyn tason madaltamiseksi. Varoitusten huomioimatta jättäminen voi Neuvoston mukaan johtaa suureen inhimilliseen kärsimykseen sekä taloudelliseen menetykseen. Seuraavassa esitän kannanoton tärkeimpiä kohtia:

- mikroaaltosäteilyllä, jota langaton tiedonsiirto hyödyntää, on enemmän tai vähemmän haitallisia biologisia vaikutuksia ihmiskehoon. Haitallisia vaikutuksia voi tapahtua myös säteilytasoilla, jotka vastaavat nykyisiä virallisia ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn raja-arvoja monissa Euroopan maissa. Tästä syystä varovaisuusperiaatetta pitäisi kunnioittaa. Neuvoston mielestä on turha tehdä samoja virheitä kuin esimerkiksi asbestin, tupakan, lyijyn tai PCB: n kohdalla. Ongelmiin pitäisi puuttua mahdollisimman pian.

maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan eri taajuudella toimivat sähkömagneettiset kentät edustavat yhtä suurinta käynnissä olevaa ympäristömuutosta, joka vaikuttaa sekä ihmisiin että koko eläinkuntaan. Teknologian kehittyessä altistutaan sähkömagneettisille kentille yhä enemmän. Langaton teknologia perustuu GSM-, WLAN-, WIMAX- ja UMTS -lähettimien tai tukiasemien laajalle verkostolle. (Parhaillaan rakennetaan myös 4G- eli LTE-teknologiaan  perustuvaa uutta laajakaistaverkkoa).

säteilyn raja-arvoissa pitäisi toteuttaa ALARA-periaatetta (As Low As Reasonable Achievable). Toisin sanoen, sähkömagneettiset kentät olisi hyvä pitää niin alhaisella tasolla kuin se teknisesti on mahdollista. Neuvosto korostaa varovaisuusperiaatteen soveltamista, koska nykytiede ei pysty antamaan varmoja tutkimustuloksia säteilytasojen haitallisuudesta. Tämä pätee erityisesti herkkiin ryhmiin kuten lapsiin.

Neuvosto viittaa juuri lasten kohdalla ALARA-periaatteeseen. Nykyiset säteilyn raja-arvot perustuvat akuutteihin vaikutuksiin, eivätkä huomioi kumuloituvia tai biologisia vasteita. Taustalla vaikuttaa säteilysuojakomitea nimeltä ICNIRP (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection), jonka suositukset eivät ole ajan tasalla.

Euroopan Neuvoston mukaan tarvitaan itsenäistä, luotettavaa ja läpinäkyvää tieteellistä tutkimusta sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksista. Itsenäisen  tutkimuksen julkisia määrärahoja pitäisi lisätä.

- lisäksi, sähkömagneettisen säteilyn vaaroista tulisi aktiivisesti tiedottaa erityisesti nuorille, jotka käyttävät paljon matkapuhelinta.

- kuluttajien tietoisuutta pitäisi lisätä langattoman teknologian vaaroista sekä muista säteilevistä laitteista, esimerkiksi mikroaalloilla toimivista lasten itkuhälyttimistä.

- oppilaitoksia lähinnä olevan viranomaistahon olisi hyvä järjestää tiedotuskampanjoita vanhemmille, opettajille ja oppilaille.

- viranomaisten pitäisi kieltää matkapuhelimet, langattomat DECT- puhelimet ja langattomat laajakaistat kouluista ja luokkahuoneista. Tiedonsiirtoteknologioita pitäisi edelleen kehittää. Neuvoston mukaan ennen kuin uudelle teknologialle myönnetään käyttölupa, olisi paikallaan suorittaa asianmukaiset riskianalyysit.

 kaupunkisuunnittelussa pitäisi ottaa paremmin huomioon korkeajännitelinjojen sekä muiden sähköjärjestelmien etäisyys rakennuksista: Niille olisi syytä laatia selkeämmät turvallisuusohjeet.

 lisäksi uusien GSM-, WLAN-, WIMAX-  ja UMTS-lähettimien sijoittelussa pitäisi kansalaisten ja viranomaisten tarpeet asettaa etusijalle. Näitä ryhmiä vaikutukset mitä suurimmassa määrin koskevat.

Olen henkilökohtaisesti sillä kannalla, että matkapuhelimia ei tarvitsisi poistaa kouluista. Riittäisi, että langattomat laajakaistat poistettaisiin ja kännykät pidettäisiin oppitunneilla kiinni, ellei ole jotain erityistä syytä pitää kännykkää päällä. Mikäli tämä ei onnistu, kullakin koululuokalla pitäisi olla oma kännykkäparkki, jonne matkapuhelimet jätettäisiin oppituntien ajaksi. Näin estettäisiin myös niillä  leikkiminen ja lunttaaminen oppitunnin aikana.

Mielestäni Euroopan Neuvoston tiukka kannanotto on paikallaan, mutta asiaan ei suhtauduta riittävällä vakavuudella. Tähän asti on pitkälti oltu ymmärtäväisiä teollisuutta kohtaan. Neuvoston suosituksia noudattamalla säästyttäisiin suurilta kansanterveydellisiltä kustannuksilta.

 Henkilökohtainen kokemukseni pysäytti

Sähkömagneettiset kentät tulivat minulle omakohtaisesti tutuiksi, kun asuimme Espoossa noin neljänsadan metrin päässä korkeasta digi-TV-mastosta. Kun olimme asuneet puoli vuotta  maston lähellä, aloin tuntea epämääräisiä neurologisia oireita, joille ei löytynyt mitään järkevää selitystä. Koin etenkin levottomuuden, pyörrytyksen ja huimauksen tunnetta. Ihmettelin aina mökiltä palatessani, että mistä mahtaa johtua tämä epämukava tunne, joka alkaa välittömästi kotiympäristöön tullessani. Myöhemmin aloin tuntea saman vaikutuksen pyöräillessäni työpaikalta kotiin.

Törmäsin aihetta käsittelevään kirjoitukseen ja aloin epäillä ikävien tuntemusteni liittyvän läheiseen digi-TV-mastoon. Hankin lisää tietoa internetistä ja pian ymmärsin, etten ole oireideni kanssa yksin. Käsitykseni TV-maston säteilyn haitallisista terveysvaikutuksista vahvistui. Löysin aihetta käsittelevän  kirjan  ”Matkapuhelinteknologia - mitkä ovat terveysriskit”. Kirja vahvisti käsitystäni oireiden ja ympäristön sähkömagneettisen säteilyn välisestä yhteydestä.

Päätimme remontoida kotiamme ja teimme sinne samalla suojauksen sähkömagneettisia mikroaaltokenttiä vastaan. Niitähän Digi-TV ja muut ympäristön lähetinantennit tuottavat. Ikkunoihin laitoimme verhot säteilyltä suojaavasta harsokankaasta ja maalasimme lähes kaikki seinät suojamaalilla. Asuntomme säteilyarvot laskivatkin paljon, ja siellä saattoi asua siihen asti kunnes oli mahdollista muuttaa ympäristön kannalta paremmalle alueelle. Tärkeää oli erityisesti kaksitasoisen asunnon yläkerran säteilytasojen madaltaminen, jotta oleskelu yläkerrassa helpottui. Alakerrassa säteilyn voimakkuus oli tilanteeseen nähden kohtuullinen, mutta lasten oleskelu ulkona hiekkalaatikolla askarrutti toki mieltäni. Oireeni vähenivät sähkösuojauksen myötä ja loppuivat kokonaan muutettuamme alueelle, jossa sähkömagneettista säteilyä oli vähemmän.

Hankin korkea- ja matalataajuista sähkömagneettista säteilyä mittaavat laitteet ja aloin tutkia eri asuinalueiden säteilytasoja etsiessämme uutta asuntoa. Luokanopettaja kun olen, kiinnitin väistämättä huomioni siihen, että Espoon alakoulujen katoilla oli lähettimiä useimmissa kouluissa. Monesti antenneja oli enemmän kuin yksi, jopa neljä muutamassa kohteessa. Joidenkin päiväkotien katoille oli asennettu lähetin. Tämä havainto kannusti tekemään pienimuotoisen tutkimuksen säteilyarvoista Espoon alakoulujen pihoilla.

Säteilyarvoja Espoon alueen kouluissa

Tein siis pienehkön tutkimuksen espoolaisten koulujen piha-alueilta. Mittasin laitteellani  korkeataajuisen mikroaaltosäteilyn tehotiheyttä ja sain vaihtelevia tuloksia. Valitsin tutkimukseeni koulut satunnaisesti lähinnä länsi-, etelä- ja keski-Espoosta. Miltei kaikki tutkimukseni kohteet olivat alakouluja, koska halusin selvittää säteilyn voimakkuutta erityisesti pienempien lasten elinympäristöissä.

Useimpien 32 tutkimani espoolaiskoulun katolle oli sijoitettu mikroaaltolähetinantenneja. Korkeataajuisen mikroaaltosäteilyn keskiarvo 30 koulun pihalta oli noin 400 µW/m2. Käytin Gigahertz Solution HFE 35C -korkeataajuusmittaria, ja siihen liitettyä vaimenninta, joka mahdollistaa korkeampien tehojen mittausten. Tavanomaisesti laite mittaa 2000 µW/m2 asti, mikä sinänsä biologisia vaikutuksia ajatellen on jo korkea arvo.

Biologisia vaikutuksia tutkiva asiantuntijaelin, The BioInitiative Working Group, on suositellut vuonna 2007 ulkotiloissa enimmäisarvoksi radiotaajuuksille 1000 µW/m2 ja sisätiloissa 100 µW/m2. EuroopanYmpäristövirasto, EEA, on suositellut jäsenvaltioita soveltamaan näitä raja-arvoja.

Suomessa virallisesti hyväksytty ICNIRP-komission normi radiotaajuiselle säteilylle sallii enimmäisarvoksi jopa 10 000 000 µW/m2.

Monessakin espoolaiskohteessa ylittyi BioInitiative-suositus. Koekouluista korkeimmat säteilytasot olivat Matinlahden (2000-45 000 mikrowattia/m2), Sunan (400-13 000 mikrowattia/m2), Friisilän (500-2300 mikrowattia/m2, Latokasken (1500-2000 mikrowattia/m2), Kantokasken (700-1700 mikrowattia/m2) ja Iivisniemen kouluissa (400-2000 mikrowattia/m2). Matalimmat säteilytasot olivat Tiistilän (30-170 mikrowattia/m2), Tuomarilan (70-200 mikrowattia/m2), Saarnilaakson (100-300 mikrowattia/m2 ), Meriusvan (80-250 mikrowattia/m2 ), Koulumäen (30-60 mikrowattia/m2) ja Hansakallion (30-200 mikrowattia/m2) kouluissa.

Lähettimien säteily on pulssimaista luonteeltaan toisin kuin esimerkiksi NMT-matkapuhelimet, jotka edustivat analogista säteilyä. Pulssimaisen mikroaaltosäteilyn voimakkuus vaihteli suuresti antennien läheisyydessä. Mittasin sähkömagneettisen säteilyn huippuarvoja, jotta voimakkaimmat piikit, joille myös todellisuudessa altistumme, tulisivat esille. Säteilyn voimakkuus vaihteli paljonkin eri puolilla koulun piha-aluetta. Tein mittaukset muutamasta keskeisestä kohdasta jokaisen koulun pihalla.

Säteilyn voimakkuus ja lähettimien määrä katoilla korreloivat kohtalaisen hyvin keskenään. Kouluissa, joissa säteilyarvot olivat korkeampia, lähetinantenneja oli vastaavasti yhdestä neljään kappaletta. 

Koulut, joiden pihoilla säteilytasot olivat matalampia, niiden katoilla oli vastaavasti korkeintaan yksi antenni tai ei yhtään. Säteilyarvot muodostuivat pitkälti ympäristön taustasäteilystä. Luonnollisesti rakennukset, maastonmuodot, lähiympäristön mastojen ja pienempien lähettimien läheisyys ja lukumäärä vaikuttivat pihojen säteilyyn.

Vantaalta mittasin säteilyarvoja seitsemän länsivantaalaisen alakoulun pihalta. Kouluista neljässä ei ollut lähettimiä lainkaan. Kuitenkin, Askiston koulun katolla oli antenni, jossa oli useampia lähettimiä. Kuten aiemmissa päätelmissä, tässäkin havaitsin, että säteily koulun pihalla oli korkeampi, 300-1700 mikrowattia/m2.

Näin pienestä otoksesta ei paljoakaan voi päätellä, mutta kuitenkin uskaltaa toivoa, että Vantaalla olisi otettu paremmin huomioon sähkömagneettisen säteilyn mahdolliset haitalliset vaikutukset. 

Opettajan ja isän ajatuksia

Opettajana pyrin ajattelemaan asioita lasten näkökulmasta ja heidän parhaaksi. Tein pienimuotoisen tutkielmani myös kahden alta kouluikäisen lapsen isänä. Koulutie odottaa omia lapsianikin lähitulevaisuudessa ja ympäristö vaikuttaa ilman muuta siihen, mistä perheemme päättää tulevaisuudessa hankkia asunnon.

 Oppilaitosten välittömään läheisyyteen ei pitäisi asentaa lähettimiä, koska säteilyn haittavaikutus on todennäköisesti suurempi kasvuikäiseen lapseen kuin aikuiseen. Tukiasemasäteilyn riskejä on kartoitettu muutamassa kyselytutkimuksessa, joista lisää Mona Nilssonin katsauksessa. Raporteissa on tullut esille oireita, joilla saattaa olla vaikutusta oppimiskykyyn (päänsärky, keskittymiskyvyn heikkeneminen, ärtyisyys, oppimishäiriöt).

Ymmärrän, että teleoperaattorit noudattavat lakia ja viranomaissäädöksiä, koska Suomessa ei ole  kiellettyä asentaa koulujen katoille tukiasemia, vaikka EuroopanYmpäristövirasto suosittaakin 100 metrin etäisyyttä herkkiin kohteisiin. Operaattorit ja viranomaiset vetoavat siihen, että tutkimus on ristiriitaista. Joidenkin mielestä tieteellisiä todisteita on jo riittävästi.

Koulumaailmassa olen huomioinut, että koululaiset ovat levottomia ja heidän keskittymiskykynsä on monesti huono. Nämä seikat heikentävät oppimistuloksia. Lasten elimistö joutuu muutenkin koville muun muassa sokerin liikasyönnin, hivenaineiden puutosten, ympäristömyrkkyjen, kemikaalien, tietokonepelien ja TV:n mukanaan tuoman ärsyketulvan seurauksena.

Välitunneilla oppilaiden pitäisi pystyä rentoutumaan, jotta he jaksaisivat keskittyä opiskeluun oppitunneilla. Tästä syystä ympäristön on hyvä olla kaikin puolin välituntileikkejä suosiva. Toivon, että kuntien terveys- ja ympäristöviranomaiset ja koulujen johtokunnat ottavat asiat tutkittavakseen.

Tulevaisuus?

Uudet teknologiat ovat jälleen tulossa. Yleisradio uutisoi 16.8.2011, että Hämeenlinnassa on avattu 4G, eli LTE (Long Term Evolution) –teknologialla toimiva uusi, nopea laajakaistaverkko.Verkko on DNA:n mukaan toistaiseksi Suomen kattavin – kantakaupunkiin on asennettu yli 60 tukiasemaa. Helsinki ja Turku tulevat perässä. Osa näistäkin tukiasemista todennäköisesti asennetaan koulujen läheisyyteen. Lähettimet ovat tehokkaita. Operaattori vakuuttaa, että 4G:n tiedonsiirtonopeudet ovat jopa parempia kuin nykyisen ADSL:n, joka perustuu kuparipohjaiseen puhelinverkkoon.

Voisimme ottaa oppia Israelista, joka noudattaa varovaisuusperiaatetta. Maaliskuussa 2011 Israelin ympäristöviranomainen uutisoi 4G-verkon mahdollisten riskien ennalta testaamisesta. Dr Stelian Gelberg, ympäristöasioista vastaava johtaja muistutti, että 4G:n myötä säteily saattaa voimistua yli tuhatkertaiseksi nykyisestä. 4G-järjestelmä vaatii omat antenninsa ja kukin 4G-yksikkö noin 50 kertaa enemmän lähetystehoa, kuin esimerkiksi vastaava 3G-yksikkö.

Johtaja Stelian  Gelberg korostaa, että on järkevämpää panostaa valokuituun, kuin langattomien laajakaistayhteyksien lisäämiseen. Mikä meidän kulttuurissamme poikkeaa Israelin keskustelukulttuurista riskien tunnustamisen avoimuuteen nähden?